Ilm.2:18-29
Raamatussa vähiten tunnettu seurakunta sai Jeesukselta Apostoli Johanneksen välityksellä pisimmän kirjeen. Inhimillinen näkyvyys ihmisten silmissä ei ole koskaan sama asia, kuin Kaikkivaltiaan Jumalan silmissä. Näkyväinen erottaa näkymättömästä maailmasta eikä useinkaan se, minkä me ihmisinä näemme ole sama kuin mitä Jumala näkee (Matt.19:30).
Tyatiran kaupunki kuului Vähän- Aasian kaupallisiin keskuksiin, joka oli tullut Johanneksen aikana tunnetuksi purppuravärjäämöistään sekä kutomoistaan. Johanneksen aikana se ei ollut merkittävä paikkakunta, siellä asui roomalaisten lisäksi paljon sekakansaa erilaisista kulttuureista ja kansoista. Kaupungissa palveltiin auringonjumala Apollosta. Apostolien teoissa (16:14) meille kerrotaan Lyydia nimisestä euroopassa asuneesta varakkaasta leskestä, joka kääntyi kristinuskoon Filippissä. Muuten Raamattu ei seurakunnasta paljon puhukaan – paitsi sen, että Jeesus Johanneksen kautta lähetti tälle vähiten tunnetulle seurakunnalle pisimmän kirjeen, kuin yhdellekään muulle Vähän- Aasian seurakunnalle. Kaupungin nykyinen nimi on Akhisar.
Ylösnoussut Vapahtaja ilmoittaa heti kirjeen alkusanoissaan olevansa se, joka lailla ”tulen liekin” tutkii nähden kaiken, jopa näkymättömänkin, ja antaa lopullisen tuomion joka on yhtä järkähtämätön kuin kiiltävä vaski. Jeesus esiintyy vain yhden ainoan kerran ilmestyskirjassa Jumalan Poikana ja senkin Tyatiran seurakunnalle. Jeesus tahtoi näin ilmaistessaan itsensä torjua Zeuksen pojan Apollonin palvontaa, joka oli yleistä Tyatiran jumalattomien keskuudessa, ja joka Iisebelin eksytyksen kautta oli pesiytynyt myös seurakuntaan. Tyatiran seurakunta oli kasvanut rakkauden teoissaan, toisin kuin Efesos, ja siitä ylösnoussut Vapahtaja antoi heille tunnustuksen Johanneksen välityksellä. Kirjeen alkusanoissa Jeesus kehuu Tyatiralaisia; ”Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi” (Ilm.2:19). Usko ei ole listassa ensimmäisenä vaan vasta kolmantena – lähimmäisemme näkevät ensin teot, sen motiivina rakkauden joka kumpuaa elävästä uskosta Jeesukseen Kristukseen. Usko ilman tekoja on kuollut (Jaak.2:17). Moitteita sen sijaan seurakunta sai siitä, että se oli suvainnut Iisebel- nimistä naista ja tämän eksyttävää opetusta.
Vanhan testamentin Kirjoitukset kertovat meille Iisebel- nimisestä naisesta, joka oli Israelin kuninkaan Ahabin pakanallinen puoliso. Iisebelin vaikutuksesta Israelin kansa johdettiin palvelemaan epäjumala Baalia, mutta profeetta Elia vastustuksellaan Jumalan voimassa sai aikaan kuitenkin suuren uskonpuhdistuksen. (1 Kun.16:31, 18:21- 40). Iisebelin hengessä samanlainen eksyttävä opetus oli nyt pesiytynyt Tyatiran seurakuntaan ja on mahdollista, että Iisebel – nimi on symbolinen ”peitenimi”, jonka merkityksen kuitenkin seurakuntalaiset hyvin tiesivät. Yhtä mahdollista on kuitenkin myös se, että Iisebel oli oikea henkilö Tyatiran seurakunnassa Johanneksen aikana joka kuitenkin samanaikaisesti symboloi Israelin kuninkaan Ahabin pakanallista puolisoa. Oli niin tai näin, niin syvyydestä tullut hapatus oli haureuden ja epäjumalille uhratun syömisen muodossa lailla syövän pesiytynyt seurakuntaan – ja siitä Jeesus heitä nuhteli.
Niin kuin Israelin kuninkaan Ahabin aikana, samoin nytkin sielunvihollinen juottaa eksytyksen kavalaa myrkkyä kauniista juoma-astioista. Inhimillisesti usein kaunis ja virheetön voi kuitenkin sisältää täyttä myrkkyä, ja siitä on kysymys, kun alkuaikojen upea enkeli ( kointähti {Jes.14:12}, latinaksi Lusifer, hepr-aram; vihollinen, vastustaja) tarjoaa eksyttävää juomaa pyrkimyksenään vääristellä Kaikkivaltiaan tarkoitusperät ja täten tuhota Jumalan suunnitelmat. Sielunvihollinen esiintyy usein valkeuden enkelinä (2 Kor.11:14) ja näin saa ne ihmiset, jotka katsovat näkymättömien sijaan näkyväisiä – lankeamaan eksytyksen kavaliin syövereihin ja näin oli käynyt Tyatirassa, mutta näin on käynyt myös tässä ajassa jossa me nyt elämme. Lukemattomat ihmiset ovat nielleet, koska heillä ei ollut edes rakkautta totuuteen, sielunvihollisen kavalat eksytykset; ” jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” (2 Tess.2:9-12).
Kaikki ne, jotka tahtovat elää totuudenmukaisesti eivät joudu eksytykseen, mutta kaikki ne, joilla on vilpillinen sydän, ovat sielunvihollisen maalitauluina tämän turmiollisille vaikutuksille alttiita. Tyatiran seurakunnassa ihmiset olivat suvainneet Iisebel- nimistä naista ja se oli seurausta epäuskon valtaan joutuneesta sydämestä. Jokainen, joka on lähellä Kristusta osaa erottaa oikean väärästä, mutta koska nämä olivat suvainneet väärän opetuksen soihdunkantajaa, he omilla väärän suvaitsevaisuuden teoillaan osoittivat oman sydämensä kylmyyden. Jumala voi varjella jokaisen Häneen uskovan lankeamasta (Juud.1:24) ja siksi jokainen lankeemus on osoitus ihmisen kylmästä tilasta eikä suinkaan Jumalan välinpitämättömyydestä (5 Moos.30:14). Väärät teot ovat seurausta kylmenneestä sydämestä (Matt.12:34).
2000 – luvun vallalla oleva kristillisyys on saavuttanut pahemman tilan, kuin Johanneksen aikana Tyatiran seurakunta. Sielunvihollinen on väärällä suvaitsevaisuudella ratsastaen humaanisuuden nimissä sijoittanut työntekijöitään ”susina lammasten vaatteissa” Jumalan seurakunnan keskuuteen. Tuhannet ja taas tuhannet Iisebelit, varustettuina inhimillisillä ominaisuuksilla ihmisten mielen mukaisiksi, ovat loistokkaasti menestyen saaneet lukemattomat ihmiset palvelemaan syvyydestä tulleita opetuksia seurakunnissa. Ihmisten inhimillinen näkökanta, jossa suositaan enemmän oppineisuutta kuin Jumalan Pyhän Hengen armoituksia, on saanut eri kirkkokunnissa ja herätysliikkeissä aikaiseksi sen, että todelliset Jumalan Pyhät on asetettu syrjään samanaikaisesti kun inhimillisesti viisaat ovat loistaneet riivaajien viisaudellaan. Kirkkokuntien ja herätysliikkeiden organisaatiorakenteet on pystytetty maallisen viisauden varaan, joka on hullutusta Pyhän Jumalan silmissä (1 Kor.3:19) ja näin syvyydestä nousevat opit ovat vallanneet tämän päivän kirkkokunnat sekä herätysliikkeet. Aitoa uskoa, joka perustuu Kirjoituksiin sekä Jumalan voimaan (Matt.22:29) on vähätelty ja täten annettu Iisebelimäisen hapatuksen hapattaa vahingollisella vaikutuksellaan – seuraukset ovat nyt nähtävissä. (Myöhemmin tässä kirjassa käsittelemme tarkemmin sitä, millaisessa ajassa me tämä sukupolvi elämme).
Jeesus oli antanut Iisebelille Tyatiran seurakunnassa aikaa tehdä parannusta, mutta tämä ei ollut sitä tehnyt. Jumalan armolla Kristuksessa Jeesuksessa on rajansa – se loppuu silloin kun ihminen lakkaa katumasta sekä tekemästä parannusta huutaen avukseen Herran nimeä. Ei kukaan, joka ei sydämestään janoa Jumalalta armoa sitä myöskään saa, eikä yksikään, joka ei huuda sydämestään Herraa avuksi voi pelastua (Room.10:13). Vain täydellinen syntinen voi kokea täydellisen anteeksiannon.
Tyatiran seurakunnassa Iisebel oli saanut armonaikaa, mutta oli pilkkana pitänyt Jumalan Pyhän Hengen varoitukset. Kuitenkin Jeesus armossaan vielä antaa Iisebelille sekä hänen seuraajilleen mahdollisuuden luopua synneistään ja tehdä parannusta (Ilm.2:22). Jeesuksen sanoma Johanneksen välityksellä on ankara; ”Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa; ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.” (Ilm.2:22-23). Jumala on Rakkaus, mutta samanaikaisesti Hän on myös Pyhä – synti on Hänen edessään kauhistus!
2000-luvulla sielunvihollinen on myrkyttänyt ihmisiä onnistuneesti vääränlaisella rakkaudella väittäen, että Jumala armossaan antaa anteeksi myös katumattomille. Tässä se on hyvin onnistunut väittämällä nikolaiittojen opetuksen mukaan, että Jumalan kymmenellä käskyllä ei olisi mitään sijaa uudenliiton uskovan elämässä. Kun sielunvihollinen on palvelijoidensa kautta eri kirkkokunnissa ja herätysliikkeissä saanut vesitettyä Jumalan 10:n rakkaudellista käskyä, on ovi synnille ja kaikella saastalle avoin. Kuten Jeesus Johanneksen välityksellä ilmoitti Tyatiran seurakunnalle, samoin Hän ilmoittaa tämänkin päivän seurakunnille; ”tee parannusta ja luovu hänen teoistansa” (Ilm.2:22). Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa varsin selvästi, kuinka ihmisten tulisi suhtautua Jumalan asetuksiin sekä ohjeisiin; ”Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. (Matt.5:19). Jokainen, joka väittää rakastavansa Jeesusta on velvollinen pitämään Hänen käskynsä (Joh.14:15), eikä yksikään, joka väittää olevansa Jeesuksen opetuslapsi ja suhtautuu Jumalan käskyihin vähättelevästi voi olla Hänen opetuslapsensa vaan on näyttelijä matkalla helvettiin.
Jeesuksen sanat; ”Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen..hänen lapsensa minä tappamalla tapan.” (Ilm.2:22-23) sisältävät rakkauden lisäksi myös totuuden. Jumalan rakkaus iloitsee aina yhdessä totuuden kanssa (Ef.4:15, 1 Kor.13:4-6) ja siksi jokainen, joka valheellisesti väittää, että rakkaus ei sisällä myös tuomiota synnistä on valhettelija, joka joko ymmärtäen tai ymmärtämättömyyttään ei ole Jumalan, vaan sielunvihollisen asialla. Tämän päivän vallalla oleva kristillinen opetus, joka julistaa, että ihminen pelastuu yksin armosta eikä teoilla ole mitään merkitystä, on unohtanut Apostoli Jaakobin (Jeesuksen velipuolen) sanat; ”Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.” (Jaak.2:24).
Iisebel oli viekkaasti tuonut Johanneksen aikana Tyatiran seurakuntaan valheellista oppia vähätellen Jumalan käskyjä ja täten saanut monet mukaansa syömään epäjumalille uhrattua sekä osallistumaan haureuteen. Jumalan selvä käsky; ”Älä tee huorin” (2 Moos.20:14) oli Iisebelin opetuksen mukaisesti unohdettu Tyatirassa, kuten se on unohdettu valitettavasti vallalla olevassa kristillisyydessä 2000-luvulla eri kirkkokuntien sekä herätysliikkeiden Jumalan lakia väheksyvän opetuksen tähden. Kaikkialla siellä, missä vähätellään Jumalan kymmentä käskyä on vallalla pahuus eri muodoissaan. Yksikään todellinen Jeesuksen opetuslapsi ei voi ikinä halveksia Jumalan 10 rakkaudellista käskyä, sillä Jumala on muuttumaton ja siksi Hänen antamansa käskyt Siinailla kertovat Hänen iankaikkisesta tahdostaan. Jeesus tuli täyttämään lain, ei kumoamaan sitä (Matt.5:17).
Jeesus antoi Johanneksen välityksellä kirjeen loppuosassa muille Tyatriassa oleville uskoville lohduttavan tiedon; ”…en minä pane teidän päällenne muuta kuormaa; pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen. Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään” (Ilm.2:24-27). Joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun sanoistani vaarin – on käsky, joka kuuluu myös meille tämän päivän uskoville. Me, jotka olemme laittaneet toivomme Kristukseen Jeesukseen olemme lailla Mooseksen aikaisten juutalaisten saaneet vapautuksen ”Egyptin orjuudesta” ja me olemme vasta matkalla kohti luvattua maata. Emme ole vielä perillä ja siksi meidän jokaisen tulee pysyä vahvana loppuun asti. Kerran pelastettu ei ole aina pelastettu ja siksi meidän tulee roskana laittaa syrjään kaikki tämän maailman tarjonta, sillä Vapahtajamme Jeesus ei anna kuten maailma antaa; ”Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ’Ei ole palvelija herraansa suurempi.’ Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne” (Joh.15:20). Meidän, jotka olemme laittaneet toivomme Jeesukseen Kristukseen tulee joka päivä ottaa ristimme elämän kaidalla tiellä, ja näin osoitamme olevamme niitä, jotka asetetaan kerran enkeleitäkin tuomitsemaan (1 Kor.6:3) ja joille Jeesus antaa kointähden – eli itsensä; ”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.” (2 Piet.1:19). Jumalan Pyhinä me olemme kuninkaallinen papisto (1 Piet.2:9) ja me olemme sitä vain jos pitäydymme ainoastaan Raamatun opetuksiin julistaen sekä itse eläen siitä, sillä Jumalan Valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa (1 Kor.4:20).
Jeesukseen uskovina me emme saa olla niitä, jotka luovuttavat kesken matkan, saatikka niitä, jotka antautuvat Iisebelin turmiolliselle opetukselle. Meidän tulee ahkerasti tutkia itseämme sekä motiivejamme pyrkien tekemään joka päivä parannusta kuolleista teoistamme. Yksikään aito Jeesuksen opetuslapsi ei luovuta taisteluaan kesken, vaan jatkaa loppuun asti – kunnes Vapahtajamme antaa meille elämän kruunun (Ilm.2:10). Raamattuun kirjoitetut totuudet valaisevat Jumalan lapsen tietä – ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” (Ilm.2:29).
(ote kirjasta: Ennustukset toteutuvat / Marko Lind)
Vastaan mielelläni kysymyksiin koskien Johanneksen ilmestystä – sekä muuta Raamatun sisältöä:
Saarnaaja & Evankelista & Muusikko:
Marko Lind
http://www.sanansaattaja.com
Email: lindmarko@gmail.com
JOKAINEN JOUTUU MAKSAMAAN TOTUUDEN SEURAAMISESTA KOVAN HINNAN – MUTTA SE KANNATTAA:
httpv://www.youtube.com/watch?v=xWQeUoeACeY&feature=plcp