Yleinen

Luulet olevasi rikas, mutta oletkin köyhä…

15.05.2012, markolind

Ilm.3:14-22

”Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.”  

Kirje Laodikean seurakunnalle on viimeinen kirje, jonka Johannes joutuu välittämään Vähän-Aasian seurakunnille. Laodikea sijaitsi sisämaassa, Efesoksesta itään linnuntietä 160 km Lykosjoen etelärannalla. Se oli Johanneksen aikana rikas kaupunki, jonka aikoinaan perusti Antiokhos II (261-244 eKr) puolisonsa nimen mukaan. Kaupunki tunnettiin arvokkaista villakankaistaan, lääkärikoulustaan sekä pankeistaan. Lääkärikoulussa valmistettiin mm. öljystä ja nk. Frygian jauheesta tehtyä silmävoidetta. Kaupungin ohi virtasi joki, joka sai alkunsa Hierapoliksen kuumista lähteistä ja joka oli Laodikean kohdalle saavuttuaan jäähtynyt jo haaleaksi.

Uskollisena todistajana Jeesus Kristus nuhtelee vahvasti Laodikean seurakuntaa Johanneksen välityksellä. Hän tietää seurakunnan tilan joka oli todella huolestuttava – ulkokultaisuudessaan Laodikean seurakunta luuli olevansa kaikista riippumaton, myös itse elämän antajasta. Seurakunta oli ajanut Ylösnousseen Vapahtajan ulos ja nyt koko seurakunnan perustaja itse joutui seisomaan oven ulkopuolella kolkuttamassa. Seurakunta oli ulkonaisesti rikas, kaikki ulkonaiset puitteet olivat kohdallaan ja ihmiset kunnioittivat sitä, ja kuitenkin se oli häikäilemättömyydessään ajanut ulos itse Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen. Seurakunta väitti olevansa Jumalan asialla samanaikaisesti kun se törkeästi soti Jumalan tahtoa vastaan. Laodikean seurakunta oli menettänyt uskon palavuutensa, se oli vain organisaatio senaikaisten organisaatioiden joukossa.

Niin kuin oli Laodikean tilanne Johanneksen aikana, samoin on laita myös nyt vallalla olevan kristillisyyden keskuudessa. Ulkonainen hyvinvointi on syrjäyttänyt Kristuksen sisäisen tuntemisen ja hengellinen ylpeys on estänyt elävän yhteyden Vapahtajaan. Vaikka vallalla oleva kristillisyys väittää tuntevansa Jeesuksen, joutuu Jeesus itse kuitenkin ulkopuolelta koputtamaan niiden ovelle, jotka väittävän olevansa Hänen asiallaan. Vallalla oleva kristillinen media, kirkkokuntien sekä herätysliikkeiden äänitorvi, julistaa sanomallaan olevansa Kristuksen asialla ja kuitenkin sanomansa ydin on riivaajien viisaudessa, ei Jumalan Pyhän Hengen inspiroimassa julistuksessa. Aidot Jeesukseen uskovat, jotka pitäytyvät Kirjoituksiin sekä Kristuksen todistukseen (Ilm.12:17) joutuvat tänä päivänä jatkuvasti vallalla olevan kristillisyyden hyökkäyksien kohteeksi. Koko maailma on pahan vallassa (1 Joh.5:19) ja ne, jotka väittävät olevansa Jumalan asialla, usein sotivat käytöksellään Jumalan tahtoa vastaan. Ei ole ihme, että ihmiset menehtyvät pelätessään mikä maanpiiriä kohtaa (Luuk.21:26). Todellisia Jeesukseen uskovia on vähän (Luuk.18:8), vaikka jumalaton maailmaa luulee heitä olevan paljon – vallalla oleva kristillisyys antaa väärän sekä valheellisen kuvan Jeesuksen opetuslapseudesta omalla haalealla käytöksellään.

Uskonnollisuus on syrjäyttänyt elävän uskon, ulkonainen menestys on syrjäyttänyt Jeesuksen sisäisen tuntemisen tärkeyden puhumattakaan siitä, että ihmisten inhimilliset järkeilyt ovat syrjäyttäneet Jumalan Kirjoitetun Sanan. Ihmiset kautta maailman ovat kylmentyneet, ja nekin, jotka ennen olivat oikeasti palavia, ovat nyt menettäneet elävän yhteyden Elävään Vapahtajaan (Matt.24:12). Lukemattomat entiset Jumalan Pyhät ovat sortuneet uskomaan vallalla olevan kristillisyyden harhaopetuksiin ja näin ovat menettäneet Taivaspaikkansa. Luopumus Raamatun totuuksista kasvaa samanaikaisesti kun ihmisten paha olo vain lisääntyy. Pahanolon lisääntyminen ihmisten keskuudessa on seurausta siitä, että itseään kristillisiksi nimittävät organisaatiot ovat omilla teoillaan häätäneet yhteydestään Jeesuksen Kristuksen, ja näin Jumalan vastaisella toiminnallaan ovat vetäneet kirousta koko ihmiskunnan ylle.

Jumala pelasti Nooan uskon tähden koko tämän perhekunnan (1 Piet.3:20), samoin Loot hurskaan miehen Aabrahamin rukousten tähden pelastui perheineen palavasta Sodomasta(1 Moos.18:32), Apostoli Paavalin koko laivaseurue pelastui Paavalin hurskauden tähden (Apt.27:23-25) – samoin paikkakunnalla vaikuttava rukoileva aito Jumalan seurakunta on siunaukseksi ympäristölleen. Jos kuitenkin seurakunta on sisältä mätä, eikä se tahdo vaeltaa Kristuksen Sanan mukaisesti – on ovi sielunvihollisen hyökkäyksille avattuna koskien sitä kaupunkia jossa seurakunta vaikuttaa. Laodikea oli Johanneksen aikana ajanut seurakunnasta ulos Jeesuksen – samoin ovat tehneet lukemattomat tämän päivän kristilliset organisaatiot.

Vallalla oleva kristillisyys on menettänyt jo aikoja sitten evankelioimisnäkynsä – humanitääriseen apuun sijoitetaan valtavia rahamääriä, mutta itse evankelioinnin merkitys on jäänyt taka-alalle. Tyylikkäitä temppeleitä sekä kirkkoja, loppuun asti hiottuja viihdetaiteilijoiden esityksiä, maallistuneita traditioita puettuna uskonnon valhekaapuun, humanisuuteen perustuvia julistuksia, bisnesmäistä ajattelutapaa asioiden hoidossa, demokratiaan perustuvaa hallintavaltaa vastoin Kirjoitusten opettamaa teokratiaa, Raamattua väheksyvää opetusta sekä moraalittomuuden suosimista – kaikilla edellä mainituilla tavoilla on vallalla oleva kristillisyys tuhonnut paljon enemmän kuin se on ikinä saanut aikaiseksi ja näin ollen se ei ole Jumalan asialla, vaan itsensä perkeleen. Vallalla olevan kristillisyyden toimintaa ei säätele Jumalan Poika Jeesus Kristus vaan sielunvihollinen salakavalilla juonillaan.

Vallalla olevan kristillisyyden lippulaivat: katolilaisuus, ortodoksit, luterilaisuus, sekä vapaat suunnat; helluntalaisuus, babtismi, metodistit, adventistit, vapaakirkko ja pelastusarmeija väittävät julkeasti olevansa Jumalan asialla. Röyhkeydessään he ovat ottaneet itselleen jopa Jumalan seurakunnalle kuuluvan nimen – ”seurakunta”, vaikka todellisuudessa ovat kirkkokuntia sekä herätysliikkeitä (lahkoja) ja näin he ovat valheellisesti esiintyen saaneet maailman luulemaan heitä itseään siksi seurakunnaksi, josta Raamattu puhuu. Kaikki edellä mainitut ovat ihmisten tekemiä, mutta Jeesus Kristus perustu seurakuntansa n. 2000 vuotta sitten – ja täten omalla toiminnallaan he ovat jo liikkeiden perustamisen aikoina kylmästi ajaneet keskuudestaan Jeesuksen Kristuksen. Yksilöuskovia on toki aina edellä mainituissa lahkoissa ollut, mutta organisaatioina ne eivät ole olleet Jumalan asialla.

Kun Jeesus Johanneksen välityksellä ilmoitti viestinsä seitsemälle Aasian seurakunnalle – oli jokaisessa kaupungissa vain yksi seurakunta. Tänä päivänä on kuitenkin jokaisessa kaupungissa useita organisaatioita, jotka harhaa johtavasti käyttävät nimeä – ”seurakunta”. Ekumeeninen ajattelutapa käskee kristittyjä rukoilemaan sellaisen yhteyden puolesta, jossa Raamatulliset totuudet jätettäisiin toissijaiseen asemaan, ja yhteys eri organisaatioiden välillä nostettaisiin tärkeimmälle sijalle. Kuitenkin Jumalan tahto on, että yhdellä paikkakunnalla / kaupungissa on vain yksi Jumalan seurakunta, joka on osa maailmanlaajuista Kristuksen Ruumista. Näin Jumalan tahto ja ihmisten tahto törmäävät toinen toisiinsa – ihmisten perustamat organisaatiot vastaan Jumalan perustama seurakunta Kristuksessa Jeesuksessa. Raamattu opettaa aivan selvästi sen, kuinka turhaa on tehdä mitään työtä sellaisten organisaatioiden puolesta, jotka eivät edes tahdo elää Jumalan tahdon mukaisesti; ”’Me olemme koettaneet parantaa Baabelia, mutta ei hän ole parantunut. Jättäkää hänet ja menkäämme pois, kukin omaan maahansa; sillä hänen tuomionsa ulottuu taivaaseen asti, kohoaa pilviin saakka.” (Jer.51:9).

Laodikea tahtoi esiintyä Apostoli Johanneksen aikana ihmisten silmissä hurskaana Jumalan seurakuntana, vaikka se oli ylpeydessään ajanut seurakunnasta Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen ulos (Ilm.3:29). Häikäilemättömyydessään sekä röyhkeydessään se rikastui inhimillisten mittapuiden mukaan – mutta Kristuksen silmissä se oli niin halveksuttava, että Hän aikoi oksentaa sen suustansa ulos (Ilm.3:16). Esiintyminen Jumalan seurakuntana, vaikka ei sitä ole, on suuri synti Jumalan silmissä – sillä se on juovuttava eksytys maailman kansoille (Ilm.17:5, 18:2, 18:21). Kaikki sellainen toiminta, joka ei kokonaisuudessaan perustu Jumalan Sanalle on sielunvihollisen suurta eksytystä ja jokainen Jeesukseen Kristukseen aidosti uskova eroaa tällaisesta toiminnasta; ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.” (Ilm.18:4-5).

Vallalla oleva kristillisyys, joka ei ole kristillisyyttä ollenkaan, on se suuri Babylon, josta ilmestyskirja varoittaa; ”Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia. Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti.” Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin. (Ilm.17:3-6). * (Käsittelemme aihetta laajemmin kirjassa myöhemmin)

Kirjeessään Laodikealaisille Jeesus neuvoo heitä ostamaan tulessa puhdistettua kultaa, valkeat vaatteet sekä silmävoidetta. Silmävoide tarkoittaa Pyhää Henkeä joka avaa ihmisen näkemään synnin, vanhurskauden sekä tuomion (Joh.16:8-11), kulta tarkoittaa koeteltua uskoa joka vaikuttaa rakkautena (Gal.5:6, Jaak.1:2-5), valkeat vaatteet Kristuksen lahjoittamaa vanhurskautta jokaiselle Häneen uskovalle (Ilm.7:13-14). Lisäksi Jeesus Johanneksen välityksellä osoittaa kaikesta aikaisemmasta huolimatta armollisuutta Laodikean seurakunnalle antaen tälle mahdollisuuden parannuksentekoon, seurakunnan tuli vain ahkeroida ja ottaa vastaan Kristuksen rakkaudellinen kuritus. Kristus ilmoitti seisovansa seurakunnan ovella ja kolkuttavansa – jos he päästäisivät Hänet sisään, niin Kristus tulisi aterioimaan ja osoittamaan paikan istua Hänen kanssaan valtaistuimellaan. Aterialla Kristuksen kanssa jokainen tulee yhdeksi Hänen kanssaan – syömällä uskossa Hänen ruumiinsa ja juomalla hänen verensä ” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne” (Joh.6:53).

Vaikka Laodikean seurakunta oli ajanut Kristuksen ulos yhteydestään – rakasti Jeesus siitä huolimatta heitä suunnattomasti. Kuitenkin seurakunnan tuli tehdä parannusta, ilman sitä se ei voisi jatkaa toimintaansa menestyksellisesti, vaan Jeesus olisi oksentava sen suustansa ylös. Rakkaudella on ehtonsa, se ei ole rajaton kuten vallalla oleva kristillisyys harhaanjohtavasti väittää. Kristus ei voi siunata kenenkään elämää, jos tämä itse ei anna siihen suostumusta – Jumalan Poika kolkuttaa jokaisen ovelle, mutta väkisin hän ei tule kenenkään elämään. Laodikean seurakunnalle annettiin samat ehdot kuin tämän päivän Jumalan seurakunnalle – sama koskee myös jokaista yksilöihmistä; ”ahkeroitse siis ja tee parannus” (Ilm.3:19).

Samalla tavalla kuin Kristus oli voittanut, tulee jokaisen Häneen uskovan voittaa – kenellekään ei luvata vapautusta taistelusta syntiä vastaan, kenellekään ei luvata helluntaita ennen Golgataa ja kuitenkin jokainen Häneen uskova saa olla varma siitä, että Kristuksen voitto on hänenkin voittonsa. Kristus oli lihansa päivinä ollut kiusattuna erämaassa, mutta Hän voitti vedoten Kirjoituksiin. Jeesus oli lihansa päivinä uhrannut rukouksia Isälle, tehnyt hyviä tekoja, julistanut Kirjoituksien mukaista totuutta, rakastanut kun Häntä halveksittiin, siunannut kun Häntä kirottiin, ei vastannut pahalle pahalla vaan voitti taistelun rakastamalla – vaikka yksikään ihminen ei pysty vaeltamaan niin täydellisesti kuten Hän vaelsi, on Hän kuitenkin jokaisen uskovan esikuva jonka mukaan jokaisen uskovan on ojentauduttava. Apostoli Johannes kirjoitti; ”Joka sanoo Hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin Hän vaelsi”. (1 Joh.2:6). Kaikki sellainen opetus, jossa väheksytään Ristin kaitaa tietä, ei tule Jumalasta vaan perkeleestä ja siksi vallalla oleva kristillisyys, joka väittää olevansa Jumalan asialla, onkin julistuksessaan, jossa se vähättelee Ristin kaitaa tietä, osoittanut olevansa osa maailmanlaajuista Babyloniaa, ei Kristuksen kirkkoa.

Jeesukseen uskovina me emme saa katsoa ulkonaista loistoa, sillä vain sillä on merkitystä, asuuko Kristus meidän sydämissämme. Vaikka ulkonaisesti yrittäisimme miten saada tekojen kautta itsellemme uskoa, niin se on mahdottomuus. Teot eivät synnytä kenessäkään uskoa, vaan usko, jonka Kristus vaikuttaa sydämissämme, synnyttää teot. Kaikkialla siellä, missä katseet ovat kohdistuneina ihmisten inhimillisiin tekoihin, ollaan sorruttu Laodikealaisiin visioihin – ulkonaisesti täydellinen voi kaikesta huolimatta olla viheliäinen, kurja, köyhä, sokea sekä alaston! Apostoli Pietarin sanoin; ”…olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.” (1 Piet.3:4). Vaikka meillä olisi kuinka upeat kirkkorakennukset, mutta jos keskuudessamme ei elä Kristus, olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat; olemme vain sokeita sokeain taluttajia. Evankeliumin julistajan tulee itsekkin pelastua – se onnistuu vain siten, että Kristus asuu sydämissämme.
(ote kirjasta: Ennustukset toteutuvat / Marko Lind)

Vastaan mielelläni kysymyksiin koskien Johanneksen ilmestystä – sekä muuta Raamatun sisältöä:
Saarnaaja & Evankelista & Muusikko:
Marko Lind
http://www.sanansaattaja.com
Email: lindmarko@gmail.com


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *