Jumalan Puhetta Sydämelle

Pergamon oli Johanneksen aikana keisarinpalvonnan keskus, jossa oli teatteri, johon mahtui 20 000 katsojaa, sekä kirjasto, joka kamppaili mahtavuudessaan Egyptin suuren kirjaston kanssa. Edellä mainitut asiat tekivät tästä kaupungista uskonnollisuuden sekä kulttuurin keskuspaikan. Pergamonista alkoivat aikoinaan kristittyjen vainot ja Johannes oli joutunut Patmos saarelle kieltäydyttyään palvomasta keisari Domianusta ”herrana ja jumalana”, kuten lukemattomat muut Jeesukseen uskovat hänen aikanaan. Jeesukseen uskovat olivat joutuneet antamaan henkensä uskonsa puolesta ja toiset olivat joutuneet vangituksi uskonsa tähden. Koska kysymys oli keisarikultista, oli Jeesukseen uskovien mahdotonta väistää tilannetta, jossa he eivät olisi joutuneet tuon kultin kanssa kosketuksiin. Keisari valvoi kulttiaan, jossa jokaisen tuli osoittaa kunniaa sekä palvontaa keisarille – koska kristityt kieltäytyivät tästä, he joutuivat vainottaviksi erityisesti hallitsijan, eli keisarin taholta.

Jeesus nimitti tuota kaupunkia paikaksi, ”missä saatanan valtaistuin on”, koska Johanneksen aikana Pergamon oli Vähän-Aasian uskonnollinen keskuspaikka, jossa oli keisarinpalvonnan lisäksi myös lukemattomia pakanallisia temppeleitä. Pergamon sijaitsi nykyisen Izmirin lähellä, kahdeksankymmentä kilometriä pohjoiseen. Ilmoittaessaan Johannekselle sen, että Pergamonissa oli tuolloin ”saatanan valtaistuin” Jeesus toi esille sen tosiasian, että saatana ei ole helvetissä, vaan maanpäällä tekemässä tuhoaan (Luuk.10:18). Tänä päivänä vallalla oleva opetus, jonka mukaan saatana on helvetissä kiusaamassa jumalattomina kuolleita, ei ole Raamatun opetuksen mukainen, sillä saatana, tuo sielujemme armoton vihollinen, riehuu täällä maanpäällä yrittäen tuhota Jeesukseen Kristukseen uskovien uskon sekä eksyttää ihmisiä niin, että he eivät koskaan tulisi tuntemaankaan maailman Vapahtajaa, Jeesusta Kristusta (Ilm.12:17). Vallalla olevan kristillisyyden tuottamat teokset, joissa ihmiset väittävät käyneensä helvetissä ja nähneensä siellä saatanan kiduttamassa ihmisiä, on laitettava roskana syrjään, koska tällaiset teokset eivät ole Kirjoitetun Sanan mukaisia, vaan tulevat perkeleestä eksyttäen monia pois uskon tieltä.

Kun Jeesus oli lihansa päivinä kiusattuna erämaassa, saatana tuli Hänen luokseen tarjoten maailman Vapahtajalle maanpäällisen valtakunnan siunauksia ja täten osoitti, että hänen haltuunsa oli annettu tämä planeetta (Matt.4:1-11). On erityisesti huomattava tässä asiayhteydessä, että kun saatana tarjosi maailmallista loistoa ja tämän maailman valtakuntia (koska ne on annettu saatanan haltuun), ei Jeesus väittänyt häntä valehtelijaksi, vaan Kirjoituksiin vedoten kieltäytyi sielunvihollisen houkutuksista. Sielunvihollinen riehuu täällä maan päällä, ei helvetissä: ” Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” (Ilm.12:12)

Helvetti on Jeesuksen tuomion jälkeinen jumalattomien tuhon paikka, jossa tuhotaan täydellisesti myös itse saatana. Helvettiä ei ole olemassa nyt, koska Kristus ei ole vielä istunut tuomioistuimelleen. Saatana ei voi olla helvetissä, koska itse helvettiäkään ei vielä ole. Vasta silloin, kun Jeesus istuu tuomioistuimelleen (Matt.25:31-32) ja Hänen eteensä kootaan kaikki kansat, Hän sanoo jumalattomille; ”Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä” (Matt.25:41). Jokainen, joka väittää, että saatana olisi jo helvetissä, julistaa ymmärtämättömyydessään sitä, että Jeesus jo olisi tullut tuomitsemaan kaikki kansat ja näin osoittaa itse olevansa täysin tietämätön Raamatun opetuksista puhumattakaan siitä, että hän itse ei voi silloin mitenkään olla osallinen ”elämän ylösnousemuksesta” (Ilm.20:6), joka Raamatun selvän opetuksen mukaan tapahtuu ennen sitä hetkeä, jolloin Kristus istuu tuomioistuimelleen tuomitsemaan jumalattomat iankaikkiseen tuleen ja antamaan Jumalan Pyhille osan Taivaan Valtakunnasta. Jokainen, joka väittää, että saatana on nyt helvetissä, on harhaopettaja, jollaista jokaisen todellisen Jeesuksen opetuslapsen tulee karttaa, sillä Raamattu opettaa selvästi: ”Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti” (Tiit.3:10).

Jeesus esiintyy sanomassaan Pergamonin seurakunnalle ”Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka” ja täten tuo esille jo heti kirjeen alkusanoissa sen, että Jumalan Sana on voimallinen murskaamaan uskonnollisuuden mahdin, joka Pergamonissa tuolloin vallitsi. Vaikka uskovaiset olivat joutuneet elämään Pergamonissa uskonnollisuuden keskellä, jossa rehotti keisarinpalvonta – olivat he pitäneet kiinni oikeasta uskon opista, eivätkä olleet kieltäneet uskoaan Ylösnousseeseen Vapahtajaan. Tästä Jeesus kehui heitä.

Johanneksen ajan seurakunta eli jatkuvasti vainojen keskellä. Pergamonin kristityt olivat jalosti pitäneet Jeesuksen nimestä kiinni, eivätkä olleet kieltäneet uskoansa niinäkään päivinä, kun Antipas, heidän uskonveljensä, oli tapettu uskonsa tähden. On lohdullista, että Jeesus mainitsee tässä uskovan henkilökohtaisella nimellä ja näin osoittaa, että Taivas valvoo jokaista Jumalan Pyhää myös yksilönä. Jeesus oli lihansa päivinä sanonut; ”Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää siis peljätkö”. (Matt.10:30-31) ja täten jokainen Jeesukseen Kristukseen toivonsa laittanut voi olla turvallisin mielin. Jokaisen Jeesukseen Kristukseen uskovan pään hiuksetkin ovat luetut ja täten kaikki tapahtuu Kaikkivaltiaan tarkassa valvonnassa.

Pergamon sai kuitenkin moitteita siitä, että se oli suvainnut seurakunnassa niitä, jotka pitivät kiinni Bileamin opista. Viittaus Bileamin oppiin (4 Moos.25:1-18, 31:8-16) tarkoittaa pakanuuden sekoittamista siihen uskoon, joka Pyhissä Kirjoituksissa on selvästi opetettu. Samoin seurakunnassa oli niitä, jotka pitivät kiinni nikolaiittojen salakavalasta opista, joka vähätteli Jumalan käskyjä. Nämä kaksi opinsuuntausta, yhteen kietoutuneina, muodostivat vaarallisen uhkakuvan Pergamonin kristityille. Jeesuksen viesti seurakunnalle oli selvä – ”Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla” (Ilm.2:16).

Tulemme tässä kirjassa myöhemmin käsittelemään aikaa jossa elämme – Jeesuksen tulo on oven edessä, ja siksi juuri Pergamonin seurakunnalle tarkoitettu viesti on erityisen ajankohtainen meidän aikamme uskoville. Me elämme nyt aikaa, jossa Bileamilainen opetus yhdistettynä nikolaiittojen hapatukseen on saavuttanut valitettavan suuren sijan niiden keskuudessa, jotka väittävät itseään Jumalan lapsiksi. Erilaiset traditiot, jotka perustuvat erilaisiin uskonnollisiin opetuksiin ovat syrjäyttäneet Jumalan Pyhän Sanan, Raamatun. Pakanuus on salakavalasti sotkettu kristinuskoon samanaikaisesti kun Raamatussa olevia Jumalan käskyjä on tietoisesti vähätelty. Suurimpana syyllisenä tähän on ollut aina, ennen ja nyt, suvaitsevaisuus. Apostoli Paavali kirjoittaa tästä kirjeessään hänen aikansa Korintolaisille uskoville; ”Tehän hyvin suvaitsette mielettömiä, kun itse olette niin mieleviä. Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin. Häpeäkseni sanon: tähän me kyllä olemme olleet liian heikkoja.” (2 Kor.11:20- 21). Vääränlainen rakkaus, joka ei iloitse yhdessä totuuden kanssa, on syrjäyttänyt valitettavan menestyksellisestä kunnioituksen Raamattua kohtaan ja kun uskovien mielenkiinto Kirjoitettua Sanaa kohtaan on saatu katoamaan – on näyttämö sielunviholliselle valmis tämän viimeistä suurta näytelmäänsä varten.

Valtakirkkomme luterilaisuus, jonka vanavedessä ovat loistokkaasti uineet maamme suurimmat kirkkokunnat sekä herätysliikkeet ovat ymmärtämättömyyttään sallineet keskuudessaan opettajia, jotka ovat polkeneet maahan Jumalan käskyjen arvovallan ja täten sen rinnalle nostaneet eri uskonnoista tulleet humanistiset (rakkaudelliset) opetukset. Keisarinpalvonnasta nouseva auringonpäivä (sunday) on syrjäyttänyt todellisen Raamatussa mainitun lepopäivän (sapatin). Katolilaisuudesta nouseva kiirastulioppi on syrjäyttänyt Raamatullisen näkemyksen kuolleiden tilasta sekä tuomiosta. Woodoo-kulttuurista, sekä muista pakanauskonnoista tulleet hurmokselliset ilmiöt ovat pesiytyneet tämän päivän karismaattisiin liikkeisiin syrjäyttäen Raamatussa mainitut Pyhän Hengen armolahjat. Jumalan käskyjen tilalle on nostettu knostilainen ajattelutapa, jolla haetaan oikeutta Jumalan tahdon vastaisiin tekoihin, jossa korostetaan hengen puhtautta samanaikaisesti kun vähätellään ruumiin käyttötarkoitusta Jumalan Pyhän Hengen temppelinä (1 Kor.6:19). New age opetukset, jonka mukaan eri uskonnot palvoisivatkin samaa jumalaa, ovat syrjäyttäneet Raamatun opetuksen, jonka mukaan ihminen voi pelastua vain uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Jumalan asettaman avioliiton pyhyyden tilalle on tullut haureuden suosiminen eri muodoissaan. Edellä mainitut harhaopetukset ovat lailla syövän levinneet tämän päivän kristillisyyteen, jota ei enää ohjaa Kirjoitettu Jumalan Sana, Raamattu, vaan ihmisten keksimät uskonnolliset traditiot. Tämän päivän vallalla oleva kristillisyys on niellyt suuren valheen, ja on eksytyksen pauloissa: ”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” (2 Tess.2:7-12)

Yksikään todellinen Jeesuksen opetuslapsi ei voi seurata vain sivusta, kun erilaiset Raamatunvastaiset opetukset leviävät sekä saavat jalansijaa vaan hän pyrkii vastavirtaan uiden julistamaan Raamatullista totuutta, eikä yksikään todellinen Jumalan Pyhä voi kuulua organisaatioihin, jotka edellä mainittuja harhaopetuksia opettavat, ja siksi Raamatun selvä kehotus kuuluukin: ””Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.”(Ilm.18:4). Jumalan tuomiot käyvät kohta tämän maailman ylitse, ja siksi jokainen, joka kuuluu haureutta harjoittavaan Babyloniin, saa osakseen Jumalan tuomion maljat, jotka vuodatetaan tämän syntisen maailman ylitse – tämän takia jokaisen Jeesukseen uskovan tulee irtaantua pakanakristillisyydestä!

Jeesus nuhteli Pergamonia siitä, että se oli suvainnut keskuudessaan väärän opetuksen harjoittajia – sama nuhde kuuluu kaikille tämän päivän uskoville. Jeesukseen uskovina me emme voi, emmekä saa, hyväksyä keskuudessamme mitään muuta opetusta kuin sen, mikä nousee Raamatun lehdiltä. Meidän tulee ahkerasti tutkia Kirjoitettua Sanaa rukouksen hengessä ja rohkeasti puuttua kaikkiin epäkohtiin, jotka pyrkivät vääristämään Raamatun tekstejä. Meidän tulee omalla elämällämme elää Sana todeksi ja omilta huuliltamme pitää kuulua opetus, joka kumpuaa Kirjoitetusta Sanasta – jos emme sitä tee, olemme syyllisiä Kaikkivaltiaan edessä Bileamin sekä nikolaiittojen opin julistamisesta. Hiljaisuudella vain hyväksymme vallalla olevan pakanakristillisen toiminnan!

Tämän päivän kristillisyyden ongelma on se, että väärän opin puolustajia suositaan seurakunnissa ja totuudelliset Jumalan palvelijat asetetaan syrjään. Näin Jumala tänä lopunaikana kokoaa (on jo kokoamassa) apostolisen seurakunnan – johon kuuluvat vain todelliset Jumalan Pyhät. Valtakirkkojen orgaaniset rakenteet eivät kestä Pyhän Jumalan tuomioiden edessä – vain vilpitön usko Jeesukseen Kristukseen kestää. Pergamonin seurakunnalle Jeesus antoi varoituksen; ”Tee siis parannus” (Ilm.2:16). Sama koskee kaikkia myös tänä aikana – vielä on aikaa tehdä parannus, Jeesus ei ole vielä tullut hakemaan omiansa.

Pergamonin seurakunnalle kaikui Jeesuksen antama viesti Johanneksen välityksellä: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja” (Ilm.2:17). Jeesus on elämän leipä, joka tuli alas Taivaasta – Kristus on vieläkin piilossa meidän inhimillisiltä katseiltamme, vasta Kirkkaudessa näemme Hänet ja siksi Hän on salattu manna josta me kaikki Häneen uskovat elämme. Salattuna mannana Jeesus on asia, jota tämän maailman ihmiset eivät voi ymmärtää. Lailla Jeesuksen aikaisten opetuslasten, kun Mestari vaelsi maan päällä, luonnolliset ihmiset kieltäytyvät syömästä Elämän leipää ja täten omalla valinnallaan valitsevat osakseen kirouksen tien (Joh.6:66).

Jeesus antaa jokaisella Häneen uskovalle valkoisen kiven. Antiikin Kreikassa maallisessa tuomioistuimessa valamiehet äänestivät syytetyn syyttömyyden puolesta valkoisella kivellä. Kun kerran kaikki ihmiset kootaan Kristuksen valtaistuimen eteen, antaa Jeesus itse valkoisen kiven muodossa vapautuksen kaikille Häneen uskoville – valkoinen kivi syyttömyyden puolesta! Jokainen Jeesukseen Kristukseen uskova on syytön, sillä Jeesus on itse kuollut tämän puolesta Golgatalla tuskallisen kuoleman.
(ote kirjasta: Ennustukset toteutuvat / Marko Lind)

Vastaan mielelläni kysymyksiin koskien Johanneksen ilmestystä – sekä muuta Raamatun sisältöä:
Saarnaaja & Evankelista & Muusikko:
Marko Lind
http://www.sanansaattaja.com
Email: lindmarko@gmail.com

JEESUS ON VOITTANUT SAATANAN MAHDIN:
httpv://www.youtube.com/watch?v=0zsxzYW872w&feature=plcp